Valjaita ja eläinlääkäriä.

Rekikelit ovat jatkuneet täälläpäin. Emme halua kuitenkaan danlerin jalaksia kuluttaa ei-niin-hyvällä reitillä, joten Joonas on ajanut nyt vain vanhalla puureellä. Minä olen ollut kyytiläisenä :D Katin ja Joonaksen yhteistyö alkaa sujumaan jo lähes saumattomasti ja muutkin koirat ovat toimineet kivasti.

Pentutreffeilläkin kävimme tuossa parisen viikkoa sitten ja oli taas mukavaa niinkuin aina siellä suunnalla. Pennut olivat kaikki (paitsi venäjällä asuva Sinda) mukana ja saimme niitä vertailla keskenään. Kerttu ja Komeetta muistuttivat ulkonäöllisesti toisiaan ja Batman ja Koda taas toisiaan. Lapsiakin riitti paikan päällä. Meillä oli kaikki neljä mukana ja siellä päässä oli sitten lisää niin että silmissä vaan vilisi lapsia ja koiria joka puolella. :)

Pidimme pienen valjaspäivityksen eilen, kasvavat nuoret kun ei montaa aikaa samoilla valjailla vedä. Kerttukin sai koittaa päällensä ekaa kertaa valjaita. :D Sen mielestä niiden kanssa ei todellakaan voinut liikkua.

Kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa?

Kyllähän se sitten lopulta ne hyväksyi. :) Todellisiin vetopuuhiin tuo pikkunarttu pääsee kyllä vasta myöhemmin.

Donnalle saimme vihdoin ja viimein varattua kuvausajan eläinlääkärille. Nyt oli pikkuisen pakko kun Donna loukkasi takajalkansa toissapäivänä ja ontuu sitä vieläkin. Käymme sen huomenna kuvauttamassa niin selkä tulee kuvattua sitten samalla kertaa.

Tammikuu

Lunta sataa ja sitten se taas sulaa. Sitten sataa taas vähän lisää ja nyt on taas plussakeli. Toivottavasti pysyisi kuitenkin sen verran pakkasella, ettei kaikki tiet menisi aivan peilijäähän. Jos menee niin se tietää taukoa treeneihin. Tämän vuoden alun kaikki treenit on ajettu reellä. Itsekin olen oppinut jo sen hallintaa ja Joonas samaten. Hieno vehje :) Varsinkin kun siihen ei tarvitse laittaa niin paljon koiria, jo kaksi jaksaa sen vetää hyvällä alustalla. Ja jos tulee hankaluuksia niin voi itse helposti potkasta vähän lisävauhtia.

Itse olen ajanut kolmella ja Joonas neljällä koiralla. Syksyllä treenasin Apassia kärkikoiraksi ja viime lenkillä se koulutus oli kullan arvosta. Nuorukaiset Donna ja Siku oli ensin vuoron perään kärjessä ja molemmat haahuili mihin sattuu, ei ne omistanut korvia lainkaan. Välillä juostiin kamalaa kyytiä keskellä tietä ja sitten yhtäkkiä käännös jostain risteyksestä. Donnan kuuroutta en niin paljon ihmetellyt mutta Siku yllätti myös, se osaa suunnat täydellisesti mutta näköjään vaan jos sille päälle sattuu. Tämä ei ollut se päivä. Siinä palo hiha jos toinenkin, ajattelin ettei tässä nyt ainakaan huonompaan mennä jos teen pikku kokeilun, pistin ne kaks kuuroa taakse ja vanhan herran keulaan. Se toi meidät sieltä sitten hitaasti mutta varmasti kotiin. Joonas naureskeli kun saavuin kotipihaan, meidän kaks "johtajaa" pyöräkoirina ja pyöräkoira johtajana. :D

Joonaksen tiimissä on ollut sitten Katti/Tintti ja Tare/Syke. Ei tarvitse paljon potkia vauhtia lisää itse kun kefeuslaiset ja Syke tykittää liinat viulunkielellä. Ennemminkin niin päin että Joonas seisoo jarrulla ja koittaa pitää reen pystyssä. Kävipä tuo tällä porukalla myös kaupassa ja sille retkelle pääsi myös meidän pian 3-vuotias esikoispoikamme rekipussiin matkustajaksi. Eihän tolla kisareellä perjaatteessa kai matkustajia saisi viedä, rekipussiinhan on tarkoitus laittaa tarpeelliset varusteet ja ruuat pidemmillä matkoilla sekä esimerkiksi koira valjakosta, jos se loukkaantuu matkalla. Meillä painavimmat urokset on sen vähän päälle 20kg. Poikamme on vielä kevyt verrattuna noihin kaikkiin joten uskalsimme sen sinne laittaa lampaankarvan päälle istumaan.
No, joka tapauksessa, he kävivät kaupassa ja koirat matkasivat sinne ja takaisin puhtaasti. Pelkäsin reen kaatuvan, mutta näin ei onneksi käynyt. Sain vuorostani hyvät naurut kun Joonas palasi kotiin, kuorsaus kuulu rekipussista kun poika oli nukahtanut kesken kaiken paluumatkalla :) Rentoa menoa ollut siis.

Sunnuntaina olisi tarkotus lähteä Kertun kanssa sen kasvattajalla käymään. Susanna ja Erkki ovat järjestäneet pentutreffit ja ovat sinne kutsuneet tämän pentueen pennut omistajineen. Kiva päästä taas vaihtamaan kuulumisia ja näkemään muita pentuja.

Talvi tuli

No niin, joulun pyhät on vietetty ja on aika taas kirjotella vähän kuulumisia. Saimme tänne meidän nurkille hienon lumipeitteen ja pääsimme korkkaamaan viime keväänä ostetun danlerin. Rekikokemusta ei meillä paljonkaan ole, johtuen viime talven mahtavista hangista ja sitä aikaisempien vuosien vähästä koiramäärästä.

Joten siis, kilparekeen jalakset kiinni ja testaamaan. Joonas rohkeana pisti heti 7 koiraa kiinni, Katti keulassa ja eikun keskustaan viemään lahjaa kummeille. Pelon sekaisin tunnelmin jäin kotiin odottamaan. Kohta sieltä saapuikin kalpea murheri, kuulemma oli pelottavin retki ikinä. Kaatumisia tapahtui useita ja osan matkaa Katti olikin päättänyt juosta ajotiellä, eikä jalkakäytävällä niinkun piti. Siinä monen suu loksahti kun näki mikä siellä edessä oikein hidastelee. Onneksi kuitenkin suurimman osan matkasta juoksivat ihan kiltisti musherin toiveiden mukasesti. Olihan tietysti myös onnea matkassa että pääsivät ehjänä kotiin :)

Tämän retken jälkeen laitoimme jatkossa kiltisti vain neljä koiraa eteen ja nyt alkaa jo sujumaan. Näillä vetolenkeillä ei sattunut sen kummallisempia tapahtumia, vaan koirat juoksivat sinne mihin piti ja siellä missä piti. Seuraavaksi on sitten vissiin mun vuoro kokeilla. :D

Talen nimi on myös ollut työn alla. Siitä onkin nyt muodostunut Tare ja semmoiseksi se sitten vissiin jää. Kuvassa vasemmalla Tare, kopissa Donna ja oikealla Syke. Syke on ainut uros jonka kanssa sen voi pistää samaan tarhaan, Muut tarvitsevat vähän vielä aikaa sen hyväksymiseen. Kertun juoksut eivät nyt kovin paljon auta asiaa, odotetaan niiden loppumista.

Tare, Donna ja Syke

Siku

Pikkujoulut

Viime viikonloppu tuli vietettyä siperianhuskyseuran pikkujouluissa. Väkeä paikan päälle jyllin jahtimajalle oli kerääntynyt ihan mukavasti, reilu kymmenen meitä taisi olla yhteensä. Ensimmäisenä "ohjelmanumerona" vuorossa oli yhteisajo ja ohitusharjotuksia.

Tässä meidän varikkopaikalta lähdön tunnelmaa.

Treenit sujuivat meidän osalta paremmin kun odotimme. Siku ja Syke pääsi myös kärkeen kahdestaan ja ne jopa ohittivat muita valjakoita. :) Vaihtelimme koiria vähän väliä niin, että osa jatkoi uudelle lenkille ja osa jäi odottamaan autolle. Pääsipä meidän koirien sekaan jopa vieras junnunarttukin harjottelemaan.

Kun kaikki oli saanut koiransa ajettua, alkoi pieni kisailu. Kisaan kuului rasteja, joissa oli aina jonkunlainen tehtävä ja tietovisakysymys. Rastit suoritettiin 3-4 hengen joukkueissa. Rasteilla oli tehtävänä mm. kickbikellä pujottelu, palapelin kokoamista ja vesiastian täyttämistä kauhalla. Sekä tietysti "tandemsukset" johon sidottiin koko joukkue ja sitten piti mennä ees taas.

Loppuilta kuluikin sitten ruokailun, saunomisen ja seurustelun merkeissä. Oli kiva nähdä uusia ihmisiä ja puhua koirista koko päivä :D

Voittaja 2014

Herätyskello soitti 4:30. Unta en ollut saanut koko yönä kun jännitin niin paljon tulevaa päivää. Olin laittanut edellisenä iltana kaikki tavarat valmiiksi joten pikaisen meikkauksen ja kahvikupin jälkeen hyppäsin autoon Sykkeen kanssa. Haimme ystävämme mukaan reissuun ja käänsimme nokan kohti helsinkiä ja voittaja näyttelyä. Matka sujui ilman kommelluksia ja pian saavuimmekin ruuhkaiseen messukeskukseen. Siellä etsimme oikean kehän ja katselin hiukan ympärilleni kenen kanssa sitä tänään oikein kisataan. Huomasin ilokseni katselevani erkkarissa näkemiäni koiria ja varmistin vielä näyttelyluettelosta kuka kukin on. Tasokasta sakkia.. :)

Junnuluokkaan oli ilmotettu 4 koiraa. Onneksi luokka oli toisena heti pentujen jälkeen, ei tarvinnut jännittää kovin kauan. Ei muuta kun kehään pyörimään ja tuomarin tutkittavaksi, Syke oli viimeisenä vuorossa ja toive kävi toteen, ERI napsahti. :) Siitä heti kilpailuluokkaan ja jännityksellä odottamaan sijoitusta. Ja se tapahtui kun hidastetusta filmistä, en edes tarkalleen muista mitä tuomari sanoi mutta "number one" oli ainoa mikä jäi mieleen. Herttinen sentään. siis me voitettiin..?? Pakko kai se sitten oli uskoa.. Loppupäivä meni epäuskon vallassa ja paras uros luokkaa odotellessa. Sieltä ei sitten enää sijoitusta tullut, mutta ei haitannut yhtään! Tämän päivän jälkeen Syke sai siis JV-14 tittelin ja osallistumisoikeuden cruftsin koiranäyttelyyn. Tässä vielä kirjallinen arvostelu: 

Handsome young dog in well muscled hard condition. His movement is exellent. Good ears and eyes. Tough (?) his head is perhaps a little retired/retined (?) Good balanced outline. Näistä arvosteluista ei ihan tahdo kaikista sanoista saada selvää..

Laumaan uusi jäsen

Laumassamme on ollut Nalan lähdön jälkeen paikka auki johdossa juoksevalle koiralle. Soittelimme ympäriinsä ja kyselimme jos myynnissä olisi aikuista huskya. Syksy on maailman huonoin aika kysellä asiaa ja saimmekin monta "ei ole" vastausta. Jenniltä (kennel Kefeus) tiedustelimme asiaa myös ja hän vastasi, ettei varsinaista johtokoiraa ole, mutta Tintin veljistä olisi Taaleri mahdollisesti uutta kotia vailla. Sitä ei kovin kauaa tarvinnut miettiä. Vaikkei se vielä valmis johtokoira olekaan mutta jos on edes yhtään Tintin veronen, niin kyllä se siellä juoksee. Kuulemma Taaleri on vähän erilainen kun Tintti, hieman pidättyväisempi ja rauhallisempi, mutta valjaissa menee eteenpäin. Ainoa pulma oli enää kuinka saamme sen sieltä pohjosesta tänne etelään. Vaihtoehdot olivat vähäiset, joko käymme itse sen hakemassa tai sitten saamme hyvällä tuurilla sille kyydin. Maanantaina sieltä saapuikin sitten meidän "jääkarhu" :) Ei sitä ihan kotiovelle asti saatu, mutta pari sataa kilometriä on kiva ajella lasten kanssa verrattuna pariin tuhanteen.

Tale pääsi meidän lauman äitihahmon kanssa samaan tarhaan. Katti osaa opettaa junnuille lauman käyttäytymissäänöt ilman turhia rähinöitä. Joonas on myös tutustumassa tulokkaaseen. :)

Sisarukset Tintti ja Tale sekä Kerttu. Kertusta jaTalesta tuli heti kaverit.

Nyt on tarhat (toistaiseksi) täynnä. :)

Jämijärvellä

Sunnuntaina saimme viettää hienon ja vähän erikoisemman päivän. Ensinnäkin saimme äitini lapsenvahdiksi ja pääsimme kahdestaan, ja toiseksi, saimme lähteä ajamaan yhdessä jämin upeisiin maastoihin ja vieläpä päivänvalossa. Omista koiristamme otimme mukaan Sikun ja Sykkeen ja matkasimme heidän kasvattajan luokse. Sieltä otimme mukaan hänen 9 koiraansa ja isomman mönkkärin. Hänen koiristaan neljä on meidän veljeksien sisaruksia, joten valjakossa oli 6 koiraa samasta pentueesta. Lisäksi näiden emä ja sen ensimmäisestä pentueesta oli mukana Nala. Ja kun melkein kaikilla oli satulaselät, menihän niissä sekaisin. Hyvä kun omansa tunnisti joukosta. :D Tässä osa porukasta.

Laitoimme siis kaikki 11 kiinni ja kävimme ajamassa ne. Tämä on niin heino harrastus kun kaikki murheet ja huolet unohtuu tuolla metsässä. Ei kuulu muuta kun mönkijän renkaiden suhinaa ja tassujen töpsötystä. Ja tekee meidän parisuhteelle todella hyvää viettää tämmöstä laatuaikaa. Matkaa olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkälle, mutta pian olimmekin jo takaisin autolla.

Äitini oli luvannut meille neljään asti aikaa, joten tässä kohtaa tuli vähän jo kiire. Grillasimme kuitenkin vielä makkarat, kun tuli oli jo valmiiksi tehty ja makkarat ostettu. Ihanan rentouttava retki kerta kaikkiaan. Nyt on hyvä palata arkeen taas. :) Tässä vielä koko porukka kamalalla kuvanlaadulla.