Rautavaara

Matkustimme Rautavaaraan suomalaisen siperianhuskyseuran seuramestaruuskilpailuihin perjantaina 13.3. Epäonnen päivästä huolimatta meillä meni kaikki nappiin. Jätimme puolet lapsista matkan varrelle viikonloppuhoitoon ja vanhimmat pääsivät mukaan. Saavuimme metsäkartanolle puoli yhdeksän maissa ja ehdimme illan ajajien kokoukseen. Meillä oli mukana Katti, Tintti, Tare, Siku, Syke ja Kerttu. Kaikki muut oli ilmotettu kisaan paitsi Kerttu. Nyt illalla pitäisi tehdä päätös, ketkä neljä otetaan huomenna valjaisiin. Vaihtoehtona oli jättää Siku tai Syke. Valitsimme Sykkeen mukaan valjakkoon ja se osottautui myöhemmin juuri oikeaksi vaihtoehdoksi.

Lauantaina alkoivat kisat ja meidän lähtö oli vasta kahdelta iltapäivällä, joten heräsimme aamulla rauhassa aamupalalle ja katselemaan isompien luokkien lähtöjä. Päivä lämpeni nopeasti ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Meille se oli tietysti mukava katselukeli mutta koirille huonompi juttu. ne talviturkeissaan joutuisivat kohta juoksemaan 8km täysillä.

Lähtö läheni ja aloimme valmistautumaan starttiin. Kaikki muut olivat innoissaan paitsi Siku. Se vaikutti todella apaattiselta ja stressaantuneelta. Onneksi se valikoitui pois kisatiimistä ja se sai jäädä Kertun kanssa ketjuun. Valjastimme muut reen eteen. Johdossa oli tietysti Katti ja sen rinnalla Tintti, perässä tulivat pojat. Tämä oli kaikille muille ensimmäinen kilpailu paitsi Katille. Jokainen koira osasi käyttäytyä kuitenkin todella hienosti ja pian valjakko olikin jo uralla. Itselleni odottaminen on aina tuskaa ja jännitystä meneekö kaikki hyvin. Koirat olivat juosseet noin 5km todella hienosti ja nopeasti ohittaen kolme valjakkoa. Sitten matkanteko tyssäsi täysin. Ihmettelimme mistä se johtui ja epäilimme ensin lämpötilaa. Tarkemmissa tutkimuksissa huomasimme jokaiselta koiralta meneen anturoita rikki ja tiesimme heti vauhdin loppuneen sen takia. Ura vaikutti todella hyvältä mutta olikin sitten meidän koirien tassuille huono. Mietimme mitä tekisimme ja ainoa vaihtoehto kisan jatkamiselle olisi hankkia koirille jostain tossut. Meillä ei ollut mukana ainuttakaan kun eihän meillä käynyt pienessä mielessäkään että niitä tarvitsisi.

Onneksi kanssakilpailija tuli hätiin ja saimme lainattua jokaiselle tohvelit jalkaan, jes. :) Voisimme jatkaa kilpailua ja startata huomenna. Tässä kohtaa sijoitus oli kuudes.

Sunnuntai päivä meni lähestulkoon samalla kaavalla kun lauantaikin. Siku oli taas oma itsensä onneksi ja muutkin koirat palautuneet eilisestä hyvin. Startti oli kuitenkin vähän aikasemmin onneksi. Mietimme kuinka saisimme kilpailun onnistumaan niin, että kaikki tulevat ehjänä ja positiivisella mielellä maaliin. Päätimme yhteistuumin ottaa heti lähdössä vauhdit pois ja antaa koirien juosta rauhallisesti maaliin. Näin siinä sitten kävi ja koirat tulivat häntä heiluen takaisin varikolle. Sijoitus putosi yhdellä eli lopputuloksissa olimme seitsemäntenä. Kilpailukokeessa on 15kk ikäraja eli Tintti ja Tare jäivät ilman tulosta, Katti ja Syke saivat REK3.

Sunnuntain lähtö.

Vauhdin hurmaa uralla. Kuvaaja Riitta Männikkö

Kevättä ilmassa

Kevät tulee kohisten ja se tarkoittaa sitä, että reki on pistetty nyt syrjään ja treenit juostaan mönkijällä tai syksyllä rakennetulla nelipyörällä. Kickbike on myös tallissa odottamassa 1 ja 2 koiran treenaamista. Tassut ovat kovilla murskeella ja tossut pitää ottaa käyttöön. Tämä ei ole valjakkoharrastajan parasta aikaa vuodesta, olisihan tämä talvi voinut vielä vaikka kuukauden jatkua.

Kevät on myös juoksujen aikaa, Donna aloitti ne ensimmäisenä muutama päivä sitten. Vielä urokset ovat osanneet käyttäytyä siivosti. Tärppipäivät kun lähestyvät, konsertti ja toisilleen uhoaminen alkaa taas. Syksyllä Katti aloitti juoksunsa Donnan jälkeen, joten ne voivat olla pian myös odotettavissa.

Ensi viikonloppuna on tämän vuoden ensimmäinen kilpailu. Osallistumme suomalaisen siperianhuskyseuran mestaruuskilpailuun SP4 RNB1 luokkaan. Siinä kilpailevat rekisteröidyt siperianhuskyt 4 koiran valjakoissa. Matkana 8km ja se juostaan kahtena päivänä, lauantaina ja sunnuntaina.

Kevät tarkoittaa myös sitä, että näyttelyitä alkaa olemaan enemmän. Olen ilmottanut koiria sinne ja tänne. Syke oli viime syksynä pelkkää jalkaa ja nyt se on kehittynyt aikuismaisemmaksi ja "raskastekoisemmaksi", joten katsotaan kuinka sen arvostelut muuttuvat. Tintti ja Kerttu pääsevät myös kehään kevään aikana :)