Talvi tuli

No niin, joulun pyhät on vietetty ja on aika taas kirjotella vähän kuulumisia. Saimme tänne meidän nurkille hienon lumipeitteen ja pääsimme korkkaamaan viime keväänä ostetun danlerin. Rekikokemusta ei meillä paljonkaan ole, johtuen viime talven mahtavista hangista ja sitä aikaisempien vuosien vähästä koiramäärästä.

Joten siis, kilparekeen jalakset kiinni ja testaamaan. Joonas rohkeana pisti heti 7 koiraa kiinni, Katti keulassa ja eikun keskustaan viemään lahjaa kummeille. Pelon sekaisin tunnelmin jäin kotiin odottamaan. Kohta sieltä saapuikin kalpea murheri, kuulemma oli pelottavin retki ikinä. Kaatumisia tapahtui useita ja osan matkaa Katti olikin päättänyt juosta ajotiellä, eikä jalkakäytävällä niinkun piti. Siinä monen suu loksahti kun näki mikä siellä edessä oikein hidastelee. Onneksi kuitenkin suurimman osan matkasta juoksivat ihan kiltisti musherin toiveiden mukasesti. Olihan tietysti myös onnea matkassa että pääsivät ehjänä kotiin :)

Tämän retken jälkeen laitoimme jatkossa kiltisti vain neljä koiraa eteen ja nyt alkaa jo sujumaan. Näillä vetolenkeillä ei sattunut sen kummallisempia tapahtumia, vaan koirat juoksivat sinne mihin piti ja siellä missä piti. Seuraavaksi on sitten vissiin mun vuoro kokeilla. :D

Talen nimi on myös ollut työn alla. Siitä onkin nyt muodostunut Tare ja semmoiseksi se sitten vissiin jää. Kuvassa vasemmalla Tare, kopissa Donna ja oikealla Syke. Syke on ainut uros jonka kanssa sen voi pistää samaan tarhaan, Muut tarvitsevat vähän vielä aikaa sen hyväksymiseen. Kertun juoksut eivät nyt kovin paljon auta asiaa, odotetaan niiden loppumista.

Tare, Donna ja Syke

Siku

Pikkujoulut

Viime viikonloppu tuli vietettyä siperianhuskyseuran pikkujouluissa. Väkeä paikan päälle jyllin jahtimajalle oli kerääntynyt ihan mukavasti, reilu kymmenen meitä taisi olla yhteensä. Ensimmäisenä "ohjelmanumerona" vuorossa oli yhteisajo ja ohitusharjotuksia.

Tässä meidän varikkopaikalta lähdön tunnelmaa.

Treenit sujuivat meidän osalta paremmin kun odotimme. Siku ja Syke pääsi myös kärkeen kahdestaan ja ne jopa ohittivat muita valjakoita. :) Vaihtelimme koiria vähän väliä niin, että osa jatkoi uudelle lenkille ja osa jäi odottamaan autolle. Pääsipä meidän koirien sekaan jopa vieras junnunarttukin harjottelemaan.

Kun kaikki oli saanut koiransa ajettua, alkoi pieni kisailu. Kisaan kuului rasteja, joissa oli aina jonkunlainen tehtävä ja tietovisakysymys. Rastit suoritettiin 3-4 hengen joukkueissa. Rasteilla oli tehtävänä mm. kickbikellä pujottelu, palapelin kokoamista ja vesiastian täyttämistä kauhalla. Sekä tietysti "tandemsukset" johon sidottiin koko joukkue ja sitten piti mennä ees taas.

Loppuilta kuluikin sitten ruokailun, saunomisen ja seurustelun merkeissä. Oli kiva nähdä uusia ihmisiä ja puhua koirista koko päivä :D

Voittaja 2014

Herätyskello soitti 4:30. Unta en ollut saanut koko yönä kun jännitin niin paljon tulevaa päivää. Olin laittanut edellisenä iltana kaikki tavarat valmiiksi joten pikaisen meikkauksen ja kahvikupin jälkeen hyppäsin autoon Sykkeen kanssa. Haimme ystävämme mukaan reissuun ja käänsimme nokan kohti helsinkiä ja voittaja näyttelyä. Matka sujui ilman kommelluksia ja pian saavuimmekin ruuhkaiseen messukeskukseen. Siellä etsimme oikean kehän ja katselin hiukan ympärilleni kenen kanssa sitä tänään oikein kisataan. Huomasin ilokseni katselevani erkkarissa näkemiäni koiria ja varmistin vielä näyttelyluettelosta kuka kukin on. Tasokasta sakkia.. :)

Junnuluokkaan oli ilmotettu 4 koiraa. Onneksi luokka oli toisena heti pentujen jälkeen, ei tarvinnut jännittää kovin kauan. Ei muuta kun kehään pyörimään ja tuomarin tutkittavaksi, Syke oli viimeisenä vuorossa ja toive kävi toteen, ERI napsahti. :) Siitä heti kilpailuluokkaan ja jännityksellä odottamaan sijoitusta. Ja se tapahtui kun hidastetusta filmistä, en edes tarkalleen muista mitä tuomari sanoi mutta "number one" oli ainoa mikä jäi mieleen. Herttinen sentään. siis me voitettiin..?? Pakko kai se sitten oli uskoa.. Loppupäivä meni epäuskon vallassa ja paras uros luokkaa odotellessa. Sieltä ei sitten enää sijoitusta tullut, mutta ei haitannut yhtään! Tämän päivän jälkeen Syke sai siis JV-14 tittelin ja osallistumisoikeuden cruftsin koiranäyttelyyn. Tässä vielä kirjallinen arvostelu: 

Handsome young dog in well muscled hard condition. His movement is exellent. Good ears and eyes. Tough (?) his head is perhaps a little retired/retined (?) Good balanced outline. Näistä arvosteluista ei ihan tahdo kaikista sanoista saada selvää..

Laumaan uusi jäsen

Laumassamme on ollut Nalan lähdön jälkeen paikka auki johdossa juoksevalle koiralle. Soittelimme ympäriinsä ja kyselimme jos myynnissä olisi aikuista huskya. Syksy on maailman huonoin aika kysellä asiaa ja saimmekin monta "ei ole" vastausta. Jenniltä (kennel Kefeus) tiedustelimme asiaa myös ja hän vastasi, ettei varsinaista johtokoiraa ole, mutta Tintin veljistä olisi Taaleri mahdollisesti uutta kotia vailla. Sitä ei kovin kauaa tarvinnut miettiä. Vaikkei se vielä valmis johtokoira olekaan mutta jos on edes yhtään Tintin veronen, niin kyllä se siellä juoksee. Kuulemma Taaleri on vähän erilainen kun Tintti, hieman pidättyväisempi ja rauhallisempi, mutta valjaissa menee eteenpäin. Ainoa pulma oli enää kuinka saamme sen sieltä pohjosesta tänne etelään. Vaihtoehdot olivat vähäiset, joko käymme itse sen hakemassa tai sitten saamme hyvällä tuurilla sille kyydin. Maanantaina sieltä saapuikin sitten meidän "jääkarhu" :) Ei sitä ihan kotiovelle asti saatu, mutta pari sataa kilometriä on kiva ajella lasten kanssa verrattuna pariin tuhanteen.

Tale pääsi meidän lauman äitihahmon kanssa samaan tarhaan. Katti osaa opettaa junnuille lauman käyttäytymissäänöt ilman turhia rähinöitä. Joonas on myös tutustumassa tulokkaaseen. :)

Sisarukset Tintti ja Tale sekä Kerttu. Kertusta jaTalesta tuli heti kaverit.

Nyt on tarhat (toistaiseksi) täynnä. :)

Jämijärvellä

Sunnuntaina saimme viettää hienon ja vähän erikoisemman päivän. Ensinnäkin saimme äitini lapsenvahdiksi ja pääsimme kahdestaan, ja toiseksi, saimme lähteä ajamaan yhdessä jämin upeisiin maastoihin ja vieläpä päivänvalossa. Omista koiristamme otimme mukaan Sikun ja Sykkeen ja matkasimme heidän kasvattajan luokse. Sieltä otimme mukaan hänen 9 koiraansa ja isomman mönkkärin. Hänen koiristaan neljä on meidän veljeksien sisaruksia, joten valjakossa oli 6 koiraa samasta pentueesta. Lisäksi näiden emä ja sen ensimmäisestä pentueesta oli mukana Nala. Ja kun melkein kaikilla oli satulaselät, menihän niissä sekaisin. Hyvä kun omansa tunnisti joukosta. :D Tässä osa porukasta.

Laitoimme siis kaikki 11 kiinni ja kävimme ajamassa ne. Tämä on niin heino harrastus kun kaikki murheet ja huolet unohtuu tuolla metsässä. Ei kuulu muuta kun mönkijän renkaiden suhinaa ja tassujen töpsötystä. Ja tekee meidän parisuhteelle todella hyvää viettää tämmöstä laatuaikaa. Matkaa olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkälle, mutta pian olimmekin jo takaisin autolla.

Äitini oli luvannut meille neljään asti aikaa, joten tässä kohtaa tuli vähän jo kiire. Grillasimme kuitenkin vielä makkarat, kun tuli oli jo valmiiksi tehty ja makkarat ostettu. Ihanan rentouttava retki kerta kaikkiaan. Nyt on hyvä palata arkeen taas. :) Tässä vielä koko porukka kamalalla kuvanlaadulla.