Tintin testausta

Tintti pääsi eilen yksilöjohtaja harjoituksiin. Vaikka se on vasta 9kk ikäinen eli hirmuisen nuori, on se viime aikoina vetänyt kärjessä niin hullun raivolla, että Kattikin meinaa jäädä kakkoseksi :) Joten, se sai kokeilla siipiään ylhäisessä yksinäisyydessään 4 koiran edessä.

Ensin juostiin pikku lenkki niin, että vieressä oli tuttu ja turvallinen pari. Sitten kotio, vetoliinoihin pieni muutos ja uudestaan sama lenkki. Ja alkuihmetyksen jälkeen se meni kun junan raiteilla ja totteli suunnatkin ihan ok. Niitä on harjoiteltu vasta niin vähän, ettei joka käsky mene kerralla läpi. Varsinkin "suoraan" käsky on hankala. Mutta oppimistilanne tämäkin ja kotiin palasi entistä varmempi johtokoira.

Tintillä alkoi myös juoksut hiljan. Ja taas tällä tontilla on konsertti pystyssä joka yö kun pojat huutaa nartun perään. Apassi anto Sikulle pienehkön kurinpalautuksen ja taas sillä on pari reikää naamassa. Huoh, se ei sitten opi vaan on aina härnäämässä. Sykettä en suostu laittamaan nyt Apassin kanssa samaan, koska pian on voittaja-näyttely, enkä tahdo sen naaman olevan siellä ruvella. Se saa jakaa Donnan kanssa tarhan. Donna on nyt muuttunut omaksi itsekseen, se ei ole enää yhtään äreä eikä vaikuta kipeältä. Eläinlääkäristä soitettiin, että lääkäri on katkassut kätensä, joten kuvausaika täytyy perua. Harmi, se oli kuitenkin halvin paikka tästä lähistöltä. Nyt täytyy varata aika jostain muualta. 

Tässä pari otosta eiliseltä. Kerttukin on taas kasvanut jo niin paljon, että kuinkahan suuri siitä ollenkaan tulee :)

Syksyn viettoa

Viime viikko on mennyt melko rauhallisissa tunnelmissa. Lumet lähti ja koirat ovat saaneet vain pari vetolenkkiä. Niille on pidetty hihnassa suuntien opettelua ja niitä on päästetty vapaaksi irrottelemaan. Oikeastaan vasta toissapäivänä ne alkoivat huutaa siihen malliin, että oli pakko kaivaa mönkijä tallista. Naapurit kiittää :) Vaikkei varsinaisia rajanaapureita olekaan, kuuluu tuo lauman kiljuminen aika pitkälle.

Meillä ei ole tapana leikittää koiria. Kerttu kuitenkin löysi eilen vanhan sählypallon jostain ja siitä tuli sen aare :) Se toi sen Joonakselle ja minulle vuorotellen ja sai kamalat hepulit kun heittelimme sille sitä. Saimme nauraa itsemme kipeäksi seuratessamme sen touhua :D

Kertun kanssa olen myös alkanut harjoittelemaan näyttelykäyttäytymistä. Tarkoituksena on näyttää kaikkia koiriamme silloin tällöin myös kehässä. Seisominen alkaa olemaan jo melko selvää, sitä on harjoteltu muutamaan otteeseen.
Mutta juokseminen oli sille jotain kamalaa. Se oli ihan kauhuissaan kun JUOKSEN sen VIERESSÄ. :D Jotain, mitä ei ole ikinä ennen tapahtunut :D No, ei muuta kun tossua toisen eteen ja lopetettiin sitten vasta kun se rentoutu. Kyllähän se siitä rentoutukin ja huomasi, ettei mun juoksemisessa ole mitään vaarallista.

Tintti on myös päässyt näyttelykouluun. Sen ongelma juoksemisessa on vähän erilainen. Vetää niin paljon ettei henki kulje. No, onneksi se on oppivainen koira ja uskon saavani sen juoksemaan nätisti. :) Treeniä vain lisää.

Donnan ainoa liikuntamuoto on nyt ollut vapaana juokseminen. Onneksi se sentään pysyy lähellä, eikä lähde omille teilleen, ainakaan kovin pitkäksi aikaa. :D Hihnassakin se kiskoo niin paljon, että ihan yhtä tyhjän kanssa viedä sitä niin. Sain sille varattua selän kuvaukseen ajan joulukuun alkuun. Helpottaa päätöksentekoa sen kohtalosta. Ja voihan se olla vaiva, jonka saa helposti hoidettua jollain keinolla. Onhan se vielä nuori koira, joten sillä olisi vielä monta vetovuotta edessään.

Lumisadetta

Saatiin vähän lunta maahan ja koirat ovat olleet ihan innoissaan. Treenit ovat menneet tosi hyvin :) 

Teimme pieniä testiajoja tänään junnujen kanssa. Pistimme Sikun ja Tintin vierekkäin ja videoin lähdön. Näin se sitten meni:

Pienen lenkin juoksivat ja todella hyvin meni. Sikulla on jo hyvin hallussa suunnat, Tinttiä ei ole pahemmin opetettu vielä. Luotimme, että Siku vie Tintin sinne minne pitää ja näin opettaa Tintille suuntia. Ja lenkki meni juuri näin. Ei mennyt montaa käännöstä niin Tintti alkoi jo itsekin kääntyä sinne mihin käsky kävi. Hienosti meni! :)

Seuraavaksi oli Sykkeen vuoro. Se sai luottokoira Katin rinnalleen, Syke on ollut vähän ailahteleva johtoparissa, eikä vetomotivaatio ole aina riittänyt. Muiden perässä se on juossut kuitenkin ihan ok. Viime päivien positiivinen muutos Sykkeessä sai meidät kuitenkin kokeilemaan sitä tänään johtoon. Sama 2,6 km ja kyllä veti. Ei moitteen sanaa voi sanoa. Syke on kehittynyt hitaasti, mutta varmasti ja maltti on ollut sen kanssa valttia. Siitä on tullut hieno siperianhusky. :) Ja joka päivä se paranee vain.

Apassi sai vetää yksin. Olen sitä koko syksyn opettanut vetämään yksin ja Joonas pääsi sitä nyt koittamaan. Kuulemma meno oli vähän turhankin rauhallista. Se on meidän puksu-Patse, meno on tasasen varmaa ravia koko ajan. :D

Huonojakin uutisia tarhalta on. Donnalla on selkä oikutellut viime keväästä saakka. Sitä on hierottu ja hoidettu, mutta mikään ei ole oikein auttanut kunnolla. Välillä se on ollut parempi ja välillä taas pahempi. Viime aikoina se on muuttunut kovin vihaiseksi muille koirille ja melko hapanta naamaa näyttänyt myös meille. Eilen ei sydän enää kestänyt katsella sitä vaan käytin Donnaa eläinlääkärissä. Tuomio oli pahempi mitä olin ajatellut. Kuulemma selkäranka on painunut jotenkin kasaan, eikä se tule kestämään vetämistä enää. Saimme sille kipulääkkeet ja nyt se on sitten pitkällä pitkällä sairaslomalla, lopun elämänsä siis. :( Onko sitten armeliaampaa yrittää sitä hoitaa vai heti päästää se kärsimyksistään, kamalia päätöksiä..

Arctic Trophy 2

Tämän syksyn viimeinen kisa edessä. Tällä kertaa minä jäin kotiin lasten kanssa ja Joonas pääsi odotetulle miesten retkelle. Pakkasimme perjantaina autoon kaikki tarpeelliset tavarat ja koirat peräkärryyn. Jopa mökin olivat saaneet varattua, ettei tarvitse autossa nukkua. No, ei muuta kun kytkin ylös ja matkaan!

Eihän siinä mennyt kun pari tuntia ja Joonas soittaa, autossa on jotain vikaa. Epäilevät laturin hajonneen, koska sähköt reistaa. Yrittävät silti jatkaa matkaa. Tässä kohtaa kisajännitys muuttui huoleksi, jäävätkö pojat tien päälle tai pääsevätkö edes perille kisapaikalle. Saati sieltä takasin kotiin. 

Vähän päästä sain puhelun taas ja ovat jääneet tien päälle. Mutta onni onnettomuudessa, he sattuivat jäämään kohtaan, jonka lähellä asui Joonaksen vanha tuttu jokkis-harrastuksen ajoilta. Hänen avullaan pääsivät taas matkaan. Mutta enää ei ollut järkeä jatkaa yhtään pidemmälle vaan tulla takaisin kotiin. Ne kisat oli siinä. 

Lauantaina päätimme sitten tehdä vähän pidemmän treenin. Koirat olivat kuitenkin treenattu kisakuntoon, joten valjaat oli puettava yleisen hulluuden välttämiseksi. Suunnitelma oli päästä sukulaisten luokse saunomaan ja viettämään iltaa. Joonas menisi koirilla pieniä hiekkateitä pitkin ja minä sitten suoraan asfalttitietä pitkin tolla rikkinäisellä autolla lasten ja koiraperäkärryn kanssa. Kuulemma autossa on akkua niin paljon, että se kestää matkan, sieltä saisimme sitten akun täyteen kotimatkalle. Ehkä pelottavin ajomatka ikinä, kun ei tiennyt pääseekö perille asti. Onneksi päästiin! Huh.

Kärjessä juoksivat Katti ja Tintti, heidän perässään Syke ja Apassi ja viimeisenä Donna ja Siku. Sovimme sukulaisten kanssa, että jos Tintti väsähtää kesken matkan, he hakevat sen autolla pois. Matkaa oli kuitenkin sen verran monta kilomertiä, joten oli pieni riski ottaa tuo nuorukainen mukaan. Mutta eihän sillä ollut mitään ongelmia, vauhti oli hiljainen ja taukoja useita. Tintti pärjäsi loistavasti! Kaikki muutkin tekivät töitä todella hyvin. Syke räväytti ensimmäistä kertaa kunnon menohaluja hyppimällä tauoilla valjaita vasten ja huutamalla. Siku oli ainut, jolla oli pieniä ongelmia kun sen kynnet kuluivat puhki ihan viimesillä kilometreillä ja Joonas joutui tossuttamaan sen. Mutta kaiken kaikkiaan hyvä treeni :)

Perillä koirat saivat osottaa juomis- ja syömiskykynsä vieraassa paikassa vieraiden koirien läsnäollessa. Ei siinä ollut mitään ongelmaa, kyllä kelpasi. :) Niin ja tottakai myös pikkuinen Kerttu oli mukana! :D Se tuli autolla meidän kanssa. Sunnuntaina kaikki saivat vapaana juoksutuksen ja nyt on hyvä päästää koirat pienelle lomalle.

Lauantai-iltana saimme yllätykseksi myös ensilumet, jos tänä vuonna tulisi oikea talvi..