Talvi tuli

No niin, joulun pyhät on vietetty ja on aika taas kirjotella vähän kuulumisia. Saimme tänne meidän nurkille hienon lumipeitteen ja pääsimme korkkaamaan viime keväänä ostetun danlerin. Rekikokemusta ei meillä paljonkaan ole, johtuen viime talven mahtavista hangista ja sitä aikaisempien vuosien vähästä koiramäärästä.

Joten siis, kilparekeen jalakset kiinni ja testaamaan. Joonas rohkeana pisti heti 7 koiraa kiinni, Katti keulassa ja eikun keskustaan viemään lahjaa kummeille. Pelon sekaisin tunnelmin jäin kotiin odottamaan. Kohta sieltä saapuikin kalpea murheri, kuulemma oli pelottavin retki ikinä. Kaatumisia tapahtui useita ja osan matkaa Katti olikin päättänyt juosta ajotiellä, eikä jalkakäytävällä niinkun piti. Siinä monen suu loksahti kun näki mikä siellä edessä oikein hidastelee. Onneksi kuitenkin suurimman osan matkasta juoksivat ihan kiltisti musherin toiveiden mukasesti. Olihan tietysti myös onnea matkassa että pääsivät ehjänä kotiin :)

Tämän retken jälkeen laitoimme jatkossa kiltisti vain neljä koiraa eteen ja nyt alkaa jo sujumaan. Näillä vetolenkeillä ei sattunut sen kummallisempia tapahtumia, vaan koirat juoksivat sinne mihin piti ja siellä missä piti. Seuraavaksi on sitten vissiin mun vuoro kokeilla. :D

Talen nimi on myös ollut työn alla. Siitä onkin nyt muodostunut Tare ja semmoiseksi se sitten vissiin jää. Kuvassa vasemmalla Tare, kopissa Donna ja oikealla Syke. Syke on ainut uros jonka kanssa sen voi pistää samaan tarhaan, Muut tarvitsevat vähän vielä aikaa sen hyväksymiseen. Kertun juoksut eivät nyt kovin paljon auta asiaa, odotetaan niiden loppumista.

Tare, Donna ja Syke

Siku

Pikkujoulut

Viime viikonloppu tuli vietettyä siperianhuskyseuran pikkujouluissa. Väkeä paikan päälle jyllin jahtimajalle oli kerääntynyt ihan mukavasti, reilu kymmenen meitä taisi olla yhteensä. Ensimmäisenä "ohjelmanumerona" vuorossa oli yhteisajo ja ohitusharjotuksia.

Tässä meidän varikkopaikalta lähdön tunnelmaa.

Treenit sujuivat meidän osalta paremmin kun odotimme. Siku ja Syke pääsi myös kärkeen kahdestaan ja ne jopa ohittivat muita valjakoita. :) Vaihtelimme koiria vähän väliä niin, että osa jatkoi uudelle lenkille ja osa jäi odottamaan autolle. Pääsipä meidän koirien sekaan jopa vieras junnunarttukin harjottelemaan.

Kun kaikki oli saanut koiransa ajettua, alkoi pieni kisailu. Kisaan kuului rasteja, joissa oli aina jonkunlainen tehtävä ja tietovisakysymys. Rastit suoritettiin 3-4 hengen joukkueissa. Rasteilla oli tehtävänä mm. kickbikellä pujottelu, palapelin kokoamista ja vesiastian täyttämistä kauhalla. Sekä tietysti "tandemsukset" johon sidottiin koko joukkue ja sitten piti mennä ees taas.

Loppuilta kuluikin sitten ruokailun, saunomisen ja seurustelun merkeissä. Oli kiva nähdä uusia ihmisiä ja puhua koirista koko päivä :D

Voittaja 2014

Herätyskello soitti 4:30. Unta en ollut saanut koko yönä kun jännitin niin paljon tulevaa päivää. Olin laittanut edellisenä iltana kaikki tavarat valmiiksi joten pikaisen meikkauksen ja kahvikupin jälkeen hyppäsin autoon Sykkeen kanssa. Haimme ystävämme mukaan reissuun ja käänsimme nokan kohti helsinkiä ja voittaja näyttelyä. Matka sujui ilman kommelluksia ja pian saavuimmekin ruuhkaiseen messukeskukseen. Siellä etsimme oikean kehän ja katselin hiukan ympärilleni kenen kanssa sitä tänään oikein kisataan. Huomasin ilokseni katselevani erkkarissa näkemiäni koiria ja varmistin vielä näyttelyluettelosta kuka kukin on. Tasokasta sakkia.. :)

Junnuluokkaan oli ilmotettu 4 koiraa. Onneksi luokka oli toisena heti pentujen jälkeen, ei tarvinnut jännittää kovin kauan. Ei muuta kun kehään pyörimään ja tuomarin tutkittavaksi, Syke oli viimeisenä vuorossa ja toive kävi toteen, ERI napsahti. :) Siitä heti kilpailuluokkaan ja jännityksellä odottamaan sijoitusta. Ja se tapahtui kun hidastetusta filmistä, en edes tarkalleen muista mitä tuomari sanoi mutta "number one" oli ainoa mikä jäi mieleen. Herttinen sentään. siis me voitettiin..?? Pakko kai se sitten oli uskoa.. Loppupäivä meni epäuskon vallassa ja paras uros luokkaa odotellessa. Sieltä ei sitten enää sijoitusta tullut, mutta ei haitannut yhtään! Tämän päivän jälkeen Syke sai siis JV-14 tittelin ja osallistumisoikeuden cruftsin koiranäyttelyyn. Tässä vielä kirjallinen arvostelu: 

Handsome young dog in well muscled hard condition. His movement is exellent. Good ears and eyes. Tough (?) his head is perhaps a little retired/retined (?) Good balanced outline. Näistä arvosteluista ei ihan tahdo kaikista sanoista saada selvää..

Laumaan uusi jäsen

Laumassamme on ollut Nalan lähdön jälkeen paikka auki johdossa juoksevalle koiralle. Soittelimme ympäriinsä ja kyselimme jos myynnissä olisi aikuista huskya. Syksy on maailman huonoin aika kysellä asiaa ja saimmekin monta "ei ole" vastausta. Jenniltä (kennel Kefeus) tiedustelimme asiaa myös ja hän vastasi, ettei varsinaista johtokoiraa ole, mutta Tintin veljistä olisi Taaleri mahdollisesti uutta kotia vailla. Sitä ei kovin kauaa tarvinnut miettiä. Vaikkei se vielä valmis johtokoira olekaan mutta jos on edes yhtään Tintin veronen, niin kyllä se siellä juoksee. Kuulemma Taaleri on vähän erilainen kun Tintti, hieman pidättyväisempi ja rauhallisempi, mutta valjaissa menee eteenpäin. Ainoa pulma oli enää kuinka saamme sen sieltä pohjosesta tänne etelään. Vaihtoehdot olivat vähäiset, joko käymme itse sen hakemassa tai sitten saamme hyvällä tuurilla sille kyydin. Maanantaina sieltä saapuikin sitten meidän "jääkarhu" :) Ei sitä ihan kotiovelle asti saatu, mutta pari sataa kilometriä on kiva ajella lasten kanssa verrattuna pariin tuhanteen.

Tale pääsi meidän lauman äitihahmon kanssa samaan tarhaan. Katti osaa opettaa junnuille lauman käyttäytymissäänöt ilman turhia rähinöitä. Joonas on myös tutustumassa tulokkaaseen. :)

Sisarukset Tintti ja Tale sekä Kerttu. Kertusta jaTalesta tuli heti kaverit.

Nyt on tarhat (toistaiseksi) täynnä. :)

Jämijärvellä

Sunnuntaina saimme viettää hienon ja vähän erikoisemman päivän. Ensinnäkin saimme äitini lapsenvahdiksi ja pääsimme kahdestaan, ja toiseksi, saimme lähteä ajamaan yhdessä jämin upeisiin maastoihin ja vieläpä päivänvalossa. Omista koiristamme otimme mukaan Sikun ja Sykkeen ja matkasimme heidän kasvattajan luokse. Sieltä otimme mukaan hänen 9 koiraansa ja isomman mönkkärin. Hänen koiristaan neljä on meidän veljeksien sisaruksia, joten valjakossa oli 6 koiraa samasta pentueesta. Lisäksi näiden emä ja sen ensimmäisestä pentueesta oli mukana Nala. Ja kun melkein kaikilla oli satulaselät, menihän niissä sekaisin. Hyvä kun omansa tunnisti joukosta. :D Tässä osa porukasta.

Laitoimme siis kaikki 11 kiinni ja kävimme ajamassa ne. Tämä on niin heino harrastus kun kaikki murheet ja huolet unohtuu tuolla metsässä. Ei kuulu muuta kun mönkijän renkaiden suhinaa ja tassujen töpsötystä. Ja tekee meidän parisuhteelle todella hyvää viettää tämmöstä laatuaikaa. Matkaa olisi voinut jatkaa vaikka kuinka pitkälle, mutta pian olimmekin jo takaisin autolla.

Äitini oli luvannut meille neljään asti aikaa, joten tässä kohtaa tuli vähän jo kiire. Grillasimme kuitenkin vielä makkarat, kun tuli oli jo valmiiksi tehty ja makkarat ostettu. Ihanan rentouttava retki kerta kaikkiaan. Nyt on hyvä palata arkeen taas. :) Tässä vielä koko porukka kamalalla kuvanlaadulla.

Tintin testausta

Tintti pääsi eilen yksilöjohtaja harjoituksiin. Vaikka se on vasta 9kk ikäinen eli hirmuisen nuori, on se viime aikoina vetänyt kärjessä niin hullun raivolla, että Kattikin meinaa jäädä kakkoseksi :) Joten, se sai kokeilla siipiään ylhäisessä yksinäisyydessään 4 koiran edessä.

Ensin juostiin pikku lenkki niin, että vieressä oli tuttu ja turvallinen pari. Sitten kotio, vetoliinoihin pieni muutos ja uudestaan sama lenkki. Ja alkuihmetyksen jälkeen se meni kun junan raiteilla ja totteli suunnatkin ihan ok. Niitä on harjoiteltu vasta niin vähän, ettei joka käsky mene kerralla läpi. Varsinkin "suoraan" käsky on hankala. Mutta oppimistilanne tämäkin ja kotiin palasi entistä varmempi johtokoira.

Tintillä alkoi myös juoksut hiljan. Ja taas tällä tontilla on konsertti pystyssä joka yö kun pojat huutaa nartun perään. Apassi anto Sikulle pienehkön kurinpalautuksen ja taas sillä on pari reikää naamassa. Huoh, se ei sitten opi vaan on aina härnäämässä. Sykettä en suostu laittamaan nyt Apassin kanssa samaan, koska pian on voittaja-näyttely, enkä tahdo sen naaman olevan siellä ruvella. Se saa jakaa Donnan kanssa tarhan. Donna on nyt muuttunut omaksi itsekseen, se ei ole enää yhtään äreä eikä vaikuta kipeältä. Eläinlääkäristä soitettiin, että lääkäri on katkassut kätensä, joten kuvausaika täytyy perua. Harmi, se oli kuitenkin halvin paikka tästä lähistöltä. Nyt täytyy varata aika jostain muualta. 

Tässä pari otosta eiliseltä. Kerttukin on taas kasvanut jo niin paljon, että kuinkahan suuri siitä ollenkaan tulee :)

Syksyn viettoa

Viime viikko on mennyt melko rauhallisissa tunnelmissa. Lumet lähti ja koirat ovat saaneet vain pari vetolenkkiä. Niille on pidetty hihnassa suuntien opettelua ja niitä on päästetty vapaaksi irrottelemaan. Oikeastaan vasta toissapäivänä ne alkoivat huutaa siihen malliin, että oli pakko kaivaa mönkijä tallista. Naapurit kiittää :) Vaikkei varsinaisia rajanaapureita olekaan, kuuluu tuo lauman kiljuminen aika pitkälle.

Meillä ei ole tapana leikittää koiria. Kerttu kuitenkin löysi eilen vanhan sählypallon jostain ja siitä tuli sen aare :) Se toi sen Joonakselle ja minulle vuorotellen ja sai kamalat hepulit kun heittelimme sille sitä. Saimme nauraa itsemme kipeäksi seuratessamme sen touhua :D

Kertun kanssa olen myös alkanut harjoittelemaan näyttelykäyttäytymistä. Tarkoituksena on näyttää kaikkia koiriamme silloin tällöin myös kehässä. Seisominen alkaa olemaan jo melko selvää, sitä on harjoteltu muutamaan otteeseen.
Mutta juokseminen oli sille jotain kamalaa. Se oli ihan kauhuissaan kun JUOKSEN sen VIERESSÄ. :D Jotain, mitä ei ole ikinä ennen tapahtunut :D No, ei muuta kun tossua toisen eteen ja lopetettiin sitten vasta kun se rentoutu. Kyllähän se siitä rentoutukin ja huomasi, ettei mun juoksemisessa ole mitään vaarallista.

Tintti on myös päässyt näyttelykouluun. Sen ongelma juoksemisessa on vähän erilainen. Vetää niin paljon ettei henki kulje. No, onneksi se on oppivainen koira ja uskon saavani sen juoksemaan nätisti. :) Treeniä vain lisää.

Donnan ainoa liikuntamuoto on nyt ollut vapaana juokseminen. Onneksi se sentään pysyy lähellä, eikä lähde omille teilleen, ainakaan kovin pitkäksi aikaa. :D Hihnassakin se kiskoo niin paljon, että ihan yhtä tyhjän kanssa viedä sitä niin. Sain sille varattua selän kuvaukseen ajan joulukuun alkuun. Helpottaa päätöksentekoa sen kohtalosta. Ja voihan se olla vaiva, jonka saa helposti hoidettua jollain keinolla. Onhan se vielä nuori koira, joten sillä olisi vielä monta vetovuotta edessään.

Lumisadetta

Saatiin vähän lunta maahan ja koirat ovat olleet ihan innoissaan. Treenit ovat menneet tosi hyvin :) 

Teimme pieniä testiajoja tänään junnujen kanssa. Pistimme Sikun ja Tintin vierekkäin ja videoin lähdön. Näin se sitten meni:

Pienen lenkin juoksivat ja todella hyvin meni. Sikulla on jo hyvin hallussa suunnat, Tinttiä ei ole pahemmin opetettu vielä. Luotimme, että Siku vie Tintin sinne minne pitää ja näin opettaa Tintille suuntia. Ja lenkki meni juuri näin. Ei mennyt montaa käännöstä niin Tintti alkoi jo itsekin kääntyä sinne mihin käsky kävi. Hienosti meni! :)

Seuraavaksi oli Sykkeen vuoro. Se sai luottokoira Katin rinnalleen, Syke on ollut vähän ailahteleva johtoparissa, eikä vetomotivaatio ole aina riittänyt. Muiden perässä se on juossut kuitenkin ihan ok. Viime päivien positiivinen muutos Sykkeessä sai meidät kuitenkin kokeilemaan sitä tänään johtoon. Sama 2,6 km ja kyllä veti. Ei moitteen sanaa voi sanoa. Syke on kehittynyt hitaasti, mutta varmasti ja maltti on ollut sen kanssa valttia. Siitä on tullut hieno siperianhusky. :) Ja joka päivä se paranee vain.

Apassi sai vetää yksin. Olen sitä koko syksyn opettanut vetämään yksin ja Joonas pääsi sitä nyt koittamaan. Kuulemma meno oli vähän turhankin rauhallista. Se on meidän puksu-Patse, meno on tasasen varmaa ravia koko ajan. :D

Huonojakin uutisia tarhalta on. Donnalla on selkä oikutellut viime keväästä saakka. Sitä on hierottu ja hoidettu, mutta mikään ei ole oikein auttanut kunnolla. Välillä se on ollut parempi ja välillä taas pahempi. Viime aikoina se on muuttunut kovin vihaiseksi muille koirille ja melko hapanta naamaa näyttänyt myös meille. Eilen ei sydän enää kestänyt katsella sitä vaan käytin Donnaa eläinlääkärissä. Tuomio oli pahempi mitä olin ajatellut. Kuulemma selkäranka on painunut jotenkin kasaan, eikä se tule kestämään vetämistä enää. Saimme sille kipulääkkeet ja nyt se on sitten pitkällä pitkällä sairaslomalla, lopun elämänsä siis. :( Onko sitten armeliaampaa yrittää sitä hoitaa vai heti päästää se kärsimyksistään, kamalia päätöksiä..

Arctic Trophy 2

Tämän syksyn viimeinen kisa edessä. Tällä kertaa minä jäin kotiin lasten kanssa ja Joonas pääsi odotetulle miesten retkelle. Pakkasimme perjantaina autoon kaikki tarpeelliset tavarat ja koirat peräkärryyn. Jopa mökin olivat saaneet varattua, ettei tarvitse autossa nukkua. No, ei muuta kun kytkin ylös ja matkaan!

Eihän siinä mennyt kun pari tuntia ja Joonas soittaa, autossa on jotain vikaa. Epäilevät laturin hajonneen, koska sähköt reistaa. Yrittävät silti jatkaa matkaa. Tässä kohtaa kisajännitys muuttui huoleksi, jäävätkö pojat tien päälle tai pääsevätkö edes perille kisapaikalle. Saati sieltä takasin kotiin. 

Vähän päästä sain puhelun taas ja ovat jääneet tien päälle. Mutta onni onnettomuudessa, he sattuivat jäämään kohtaan, jonka lähellä asui Joonaksen vanha tuttu jokkis-harrastuksen ajoilta. Hänen avullaan pääsivät taas matkaan. Mutta enää ei ollut järkeä jatkaa yhtään pidemmälle vaan tulla takaisin kotiin. Ne kisat oli siinä. 

Lauantaina päätimme sitten tehdä vähän pidemmän treenin. Koirat olivat kuitenkin treenattu kisakuntoon, joten valjaat oli puettava yleisen hulluuden välttämiseksi. Suunnitelma oli päästä sukulaisten luokse saunomaan ja viettämään iltaa. Joonas menisi koirilla pieniä hiekkateitä pitkin ja minä sitten suoraan asfalttitietä pitkin tolla rikkinäisellä autolla lasten ja koiraperäkärryn kanssa. Kuulemma autossa on akkua niin paljon, että se kestää matkan, sieltä saisimme sitten akun täyteen kotimatkalle. Ehkä pelottavin ajomatka ikinä, kun ei tiennyt pääseekö perille asti. Onneksi päästiin! Huh.

Kärjessä juoksivat Katti ja Tintti, heidän perässään Syke ja Apassi ja viimeisenä Donna ja Siku. Sovimme sukulaisten kanssa, että jos Tintti väsähtää kesken matkan, he hakevat sen autolla pois. Matkaa oli kuitenkin sen verran monta kilomertiä, joten oli pieni riski ottaa tuo nuorukainen mukaan. Mutta eihän sillä ollut mitään ongelmia, vauhti oli hiljainen ja taukoja useita. Tintti pärjäsi loistavasti! Kaikki muutkin tekivät töitä todella hyvin. Syke räväytti ensimmäistä kertaa kunnon menohaluja hyppimällä tauoilla valjaita vasten ja huutamalla. Siku oli ainut, jolla oli pieniä ongelmia kun sen kynnet kuluivat puhki ihan viimesillä kilometreillä ja Joonas joutui tossuttamaan sen. Mutta kaiken kaikkiaan hyvä treeni :)

Perillä koirat saivat osottaa juomis- ja syömiskykynsä vieraassa paikassa vieraiden koirien läsnäollessa. Ei siinä ollut mitään ongelmaa, kyllä kelpasi. :) Niin ja tottakai myös pikkuinen Kerttu oli mukana! :D Se tuli autolla meidän kanssa. Sunnuntaina kaikki saivat vapaana juoksutuksen ja nyt on hyvä päästää koirat pienelle lomalle.

Lauantai-iltana saimme yllätykseksi myös ensilumet, jos tänä vuonna tulisi oikea talvi..

Eilisen treenit

Joonas on nyt viikon rakentanut viikonlopun kisoihin kulkupeliä. Eilen se valmistui testikuntoon ja pääsimme koeajolle. Joonas siis ajo, minä en tommosen härpäkkeen kyytiin mene ennenkun se on todettu ajokelpoiseksi. :D Kärryhän on tarkotettu lähinnä 6-8 koiran luokkiin, joten päätimme heti alkuun pistää siihen 6 koiraa kiinni. Katti-Siku, Apassi-Syke ja viimeseen pariin Tintti-Donna. Lähtö oli vaarallisen koominen, koirat kiskasivat eturenkaat ilmaan ja Joonas melkein tippu kyydistä. Jotenkin hän sai kun saikin pidettyä kiinni ja kiipesi kyytiin vauhdista. Minä sydän kurkussa katselen vierestä kuinka käy. Niin, takapainonen siitä pitikin tulla...

No, pienen lenkin jälkeen Joonas kurvas takaisin lähtöpaikalle nauraen sydämensä kyllyydestä. Kuulemma tuo on hauskin vehje millä hän on ikinä ajanut! :D Huokasin helpotuksesta kun tiesin hänen pärjäävän tolla yhdistelmällä.

Ei kun uudelle kierrokselle. Nyt lähtö oli jo paljon parempi ja kärryn hallinta helpompaa. Taas hän saapui lähtöpaikalla hymy huulilla, nyt alkaa sujumaan. Päätimme ottaa tässä kohtaa Donnan ja Tintin pois ja kokeilla neljällä, niillä jotka todennäköisesti pääsevät kisajoukkueeseen. Donnan piti päästä mukaan, mutta kärrystä tuli painavampi kun piti, joten tarvitaan Apassin voimaa. Tämä kokoonpano voi toki vielä muuttua tässä parin päivän aikana.

Koirat vähän sekos tästä jatkuvasta pysähtelystä ja siitä, että kaksi jätettiin matkasta. Kolmas lähtö oli vähän nihkeä. Joonas päätti nyt mennä pidemmän lenkin ja kokeilla eri variaatioita koirien asettelussa. Hän saapui lähtöpaikalle Katti ja Apassi keulassa ja veljekset takana. Kuulemma Syke varsinkin oli kovin haluton juoksemaan. Annoimme niille taas juomista ja odottelimme hetken. Ja koska pyrkimys on aina lopettaa hyvään suoritukseen, Joonas päätti lähteä vielä pikku pyrähdykselle. Nyt jokainen teki töitä taas hyvin ja saimme lopetettua kun oli kaikilla hauskaa :)

Tänään on ollut hyvin hiljasta tarhoilla. Koirat on nukkuneet koko aamupäivän, niinkuin aina treenin jälkeen. Ilo katsella tyytyväisiä rekkuja ikkunasta :) Kävin niitä moikkaamassa ja otin pari kuvaa samalla. Valitettavasti treenistä ei ole kuvamateriaalia, koska puhelimeni kamera on suorastaan surkea jos on pimeää.

 Kaukana istuu Apassi, sitten Katti, Siku ja Syke. haistelevat tuulen mukana tuomia hajuja. :)

 Tintti

Siku, Syke Katti ja Apassi.

Blogin aloitus

Tässä blogissa kerromme elämästämme siperianhuskyjen kanssa. Sivulta löydät jokaisen koiramme esittelyt ja sukutaulut.

Harrastamme aktiivisesti vetolajeja ja kisaamme mahdollisuuksien mukaan. Näyttelyissä käymme myös sillon tällöin.

Tänä syksynä on ajettu kaksi kilpailua. Ensimmäinen oli Ohkolan syysajot ja toinen Jämi-SM. Ohkolassa Joonas ajoi DS1-luokassa Donnan kanssa ja jämillä DS2-luokassa Donnan ja Katin kanssa.

 Kuva Jämiltä, ensimmäisen päivän starttia odotellessa. Vasemmalla Donna ja oikealla Katti

Ensi viikonloppuna on Arctic Trophy 2 kisat, jotka ovat tämän syksyn viimeiset kilpailut. 

Näyttelypuolella seuraava etappi on voittaja-näyttely 7.12. Syke pääsee tälle reissulle mukaan.