Viime viikko on mennyt melko rauhallisissa tunnelmissa. Lumet lähti ja koirat ovat saaneet vain pari vetolenkkiä. Niille on pidetty hihnassa suuntien opettelua ja niitä on päästetty vapaaksi irrottelemaan. Oikeastaan vasta toissapäivänä ne alkoivat huutaa siihen malliin, että oli pakko kaivaa mönkijä tallista. Naapurit kiittää :) Vaikkei varsinaisia rajanaapureita olekaan, kuuluu tuo lauman kiljuminen aika pitkälle.
Meillä ei ole tapana leikittää koiria. Kerttu kuitenkin löysi eilen vanhan sählypallon jostain ja siitä tuli sen aare :) Se toi sen Joonakselle ja minulle vuorotellen ja sai kamalat hepulit kun heittelimme sille sitä. Saimme nauraa itsemme kipeäksi seuratessamme sen touhua :D
Kertun kanssa olen myös alkanut harjoittelemaan näyttelykäyttäytymistä. Tarkoituksena on näyttää kaikkia koiriamme silloin tällöin myös kehässä. Seisominen alkaa olemaan jo melko selvää, sitä on harjoteltu muutamaan otteeseen.
Mutta juokseminen oli sille jotain kamalaa. Se oli ihan kauhuissaan kun JUOKSEN sen VIERESSÄ. :D Jotain, mitä ei ole ikinä ennen tapahtunut :D No, ei muuta kun tossua toisen eteen ja lopetettiin sitten vasta kun se rentoutu. Kyllähän se siitä rentoutukin ja huomasi, ettei mun juoksemisessa ole mitään vaarallista.
Tintti on myös päässyt näyttelykouluun. Sen ongelma juoksemisessa on vähän erilainen. Vetää niin paljon ettei henki kulje. No, onneksi se on oppivainen koira ja uskon saavani sen juoksemaan nätisti. :) Treeniä vain lisää.
Donnan ainoa liikuntamuoto on nyt ollut vapaana juokseminen. Onneksi se sentään pysyy lähellä, eikä lähde omille teilleen, ainakaan kovin pitkäksi aikaa. :D Hihnassakin se kiskoo niin paljon, että ihan yhtä tyhjän kanssa viedä sitä niin. Sain sille varattua selän kuvaukseen ajan joulukuun alkuun. Helpottaa päätöksentekoa sen kohtalosta. Ja voihan se olla vaiva, jonka saa helposti hoidettua jollain keinolla. Onhan se vielä nuori koira, joten sillä olisi vielä monta vetovuotta edessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti