Arctic Trophy 2

Tämän syksyn viimeinen kisa edessä. Tällä kertaa minä jäin kotiin lasten kanssa ja Joonas pääsi odotetulle miesten retkelle. Pakkasimme perjantaina autoon kaikki tarpeelliset tavarat ja koirat peräkärryyn. Jopa mökin olivat saaneet varattua, ettei tarvitse autossa nukkua. No, ei muuta kun kytkin ylös ja matkaan!

Eihän siinä mennyt kun pari tuntia ja Joonas soittaa, autossa on jotain vikaa. Epäilevät laturin hajonneen, koska sähköt reistaa. Yrittävät silti jatkaa matkaa. Tässä kohtaa kisajännitys muuttui huoleksi, jäävätkö pojat tien päälle tai pääsevätkö edes perille kisapaikalle. Saati sieltä takasin kotiin. 

Vähän päästä sain puhelun taas ja ovat jääneet tien päälle. Mutta onni onnettomuudessa, he sattuivat jäämään kohtaan, jonka lähellä asui Joonaksen vanha tuttu jokkis-harrastuksen ajoilta. Hänen avullaan pääsivät taas matkaan. Mutta enää ei ollut järkeä jatkaa yhtään pidemmälle vaan tulla takaisin kotiin. Ne kisat oli siinä. 

Lauantaina päätimme sitten tehdä vähän pidemmän treenin. Koirat olivat kuitenkin treenattu kisakuntoon, joten valjaat oli puettava yleisen hulluuden välttämiseksi. Suunnitelma oli päästä sukulaisten luokse saunomaan ja viettämään iltaa. Joonas menisi koirilla pieniä hiekkateitä pitkin ja minä sitten suoraan asfalttitietä pitkin tolla rikkinäisellä autolla lasten ja koiraperäkärryn kanssa. Kuulemma autossa on akkua niin paljon, että se kestää matkan, sieltä saisimme sitten akun täyteen kotimatkalle. Ehkä pelottavin ajomatka ikinä, kun ei tiennyt pääseekö perille asti. Onneksi päästiin! Huh.

Kärjessä juoksivat Katti ja Tintti, heidän perässään Syke ja Apassi ja viimeisenä Donna ja Siku. Sovimme sukulaisten kanssa, että jos Tintti väsähtää kesken matkan, he hakevat sen autolla pois. Matkaa oli kuitenkin sen verran monta kilomertiä, joten oli pieni riski ottaa tuo nuorukainen mukaan. Mutta eihän sillä ollut mitään ongelmia, vauhti oli hiljainen ja taukoja useita. Tintti pärjäsi loistavasti! Kaikki muutkin tekivät töitä todella hyvin. Syke räväytti ensimmäistä kertaa kunnon menohaluja hyppimällä tauoilla valjaita vasten ja huutamalla. Siku oli ainut, jolla oli pieniä ongelmia kun sen kynnet kuluivat puhki ihan viimesillä kilometreillä ja Joonas joutui tossuttamaan sen. Mutta kaiken kaikkiaan hyvä treeni :)

Perillä koirat saivat osottaa juomis- ja syömiskykynsä vieraassa paikassa vieraiden koirien läsnäollessa. Ei siinä ollut mitään ongelmaa, kyllä kelpasi. :) Niin ja tottakai myös pikkuinen Kerttu oli mukana! :D Se tuli autolla meidän kanssa. Sunnuntaina kaikki saivat vapaana juoksutuksen ja nyt on hyvä päästää koirat pienelle lomalle.

Lauantai-iltana saimme yllätykseksi myös ensilumet, jos tänä vuonna tulisi oikea talvi..