Lunta sataa ja sitten se taas sulaa. Sitten sataa taas vähän lisää ja nyt on taas plussakeli. Toivottavasti pysyisi kuitenkin sen verran pakkasella, ettei kaikki tiet menisi aivan peilijäähän. Jos menee niin se tietää taukoa treeneihin. Tämän vuoden alun kaikki treenit on ajettu reellä. Itsekin olen oppinut jo sen hallintaa ja Joonas samaten. Hieno vehje :) Varsinkin kun siihen ei tarvitse laittaa niin paljon koiria, jo kaksi jaksaa sen vetää hyvällä alustalla. Ja jos tulee hankaluuksia niin voi itse helposti potkasta vähän lisävauhtia.
Itse olen ajanut kolmella ja Joonas neljällä koiralla. Syksyllä treenasin Apassia kärkikoiraksi ja viime lenkillä se koulutus oli kullan arvosta. Nuorukaiset Donna ja Siku oli ensin vuoron perään kärjessä ja molemmat haahuili mihin sattuu, ei ne omistanut korvia lainkaan. Välillä juostiin kamalaa kyytiä keskellä tietä ja sitten yhtäkkiä käännös jostain risteyksestä. Donnan kuuroutta en niin paljon ihmetellyt mutta Siku yllätti myös, se osaa suunnat täydellisesti mutta näköjään vaan jos sille päälle sattuu. Tämä ei ollut se päivä. Siinä palo hiha jos toinenkin, ajattelin ettei tässä nyt ainakaan huonompaan mennä jos teen pikku kokeilun, pistin ne kaks kuuroa taakse ja vanhan herran keulaan. Se toi meidät sieltä sitten hitaasti mutta varmasti kotiin. Joonas naureskeli kun saavuin kotipihaan, meidän kaks "johtajaa" pyöräkoirina ja pyöräkoira johtajana. :D
Joonaksen tiimissä on ollut sitten Katti/Tintti ja Tare/Syke. Ei tarvitse paljon potkia vauhtia lisää itse kun kefeuslaiset ja Syke tykittää liinat viulunkielellä. Ennemminkin niin päin että Joonas seisoo jarrulla ja koittaa pitää reen pystyssä. Kävipä tuo tällä porukalla myös kaupassa ja sille retkelle pääsi myös meidän pian 3-vuotias esikoispoikamme rekipussiin matkustajaksi. Eihän tolla kisareellä perjaatteessa kai matkustajia saisi viedä, rekipussiinhan on tarkoitus laittaa tarpeelliset varusteet ja ruuat pidemmillä matkoilla sekä esimerkiksi koira valjakosta, jos se loukkaantuu matkalla. Meillä painavimmat urokset on sen vähän päälle 20kg. Poikamme on vielä kevyt verrattuna noihin kaikkiin joten uskalsimme sen sinne laittaa lampaankarvan päälle istumaan.
No, joka tapauksessa, he kävivät kaupassa ja koirat matkasivat sinne ja takaisin puhtaasti. Pelkäsin reen kaatuvan, mutta näin ei onneksi käynyt. Sain vuorostani hyvät naurut kun Joonas palasi kotiin, kuorsaus kuulu rekipussista kun poika oli nukahtanut kesken kaiken paluumatkalla :) Rentoa menoa ollut siis.
Sunnuntaina olisi tarkotus lähteä Kertun kanssa sen kasvattajalla käymään. Susanna ja Erkki ovat järjestäneet pentutreffit ja ovat sinne kutsuneet tämän pentueen pennut omistajineen. Kiva päästä taas vaihtamaan kuulumisia ja näkemään muita pentuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti